Tällä viikolla ei muuta kuin hyvää mieltä koko viikko. Tänään on kyllä saanu nauttia ihan koko ajan, fiilis on kyllä ollu tosi hieno tänäänkin! Tietokoneella saa hommia tehtyä tässä pöydän ääressä, päätin siirtyä tähän, kun olkkarissa voi olla silleen, että siinä häiritsee muita. Ja sitä on todellakaan halua, kun tässä omassa nurkkauksessa voi kans tehdä. Iloisin fiiliksin ja höntsäten, näin tää mun päivä menee!

Olen onnellinen, tänään olen mukavasti mahtava ja iloinen. Koko päivä on ollut niin mukavaa! Netti-Nova soi tossa takana, saan sen ihan hyvin toimimaan tässä huoneen nurkassa, kun modeemiin laittaa langattoman yhteyden päälle. Iloisin fiiliksin saan mennä ja nauttia tästä päivästä. Kuinka onnellinen. Tänään olen onnellinen, kun kaikki on hyvin. Tänään olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olen, tänään on kaikki hyvin, päivä on kaikki kohdallaan!

Sitä ei voi todellakaan kiistää, sen verran haikeaa on jo maanantaista lähtien ollut. Kaikkein uskomattominta on ollut se, kuinka yhden ihmisen poisjäänti voi tehdä koko viikon haikeaksi. Maanantaina puoli yhdestä lähtien pidin mielessä sen, että nyt on Antin viimeinen työpäivä, vielä maanantaina ajaa koko matkan Turusta Helsinkiin. Tiistaina sitten ihmetteli, kun oli itselle ihan vieras kuljettaja, mutta kyllä siinä linjassa tuttukin on, kun Jari on. Mahtavaa nyt kuitenkin, kun näin hyvän fiiliksen saa, kyllä tää näin menee!

Reipas marssimusiikki aloittaa päivän, iloisen lauantaipäivän, joka on niin mahtava ettei parempaa voi ollakaan! Muutaman kerran on käynyt niin, että äiti ei ole huomannut minun lähtevän koputtamaan, on kysynyt sen jälkeen, olenko ollut koputtamassa diabetesta sairastavaa naapuriamme. Ja kun mä vastaan, että olen ollut, niin se on tosi mukavaa. Nytkin pitäisi taas mennä, olen siitä tosi iloinen, kun olen saanut näin tärkeän jutun hoidettavaksi. Tää on tosi mukavaa, kun lauantain saa aloittaa just näin kuin itse tahtoo, ei tän parempaa voisi ollakaan!

Oli niin hienoa mennä viimeistä kertaa Naarilaan, se oli niin mukavaa! Minä ja Utulan Jari muistelimme kesän 2012 sitä kertaa, jona hän oli, se oli tosi mukavaa. Kuinka hienoa olikaan olla verta luovuttamassa, vaikka kovasti pelkäsin karsiutuvani Aspergerin takia. Voi olla, että olen ensimmäinen Asperger-luovuttaja Salossa, mutta varmasti muuallakin maassa on minunlaisiani paljon. Olen niin iloinen, niin onnellinen, kun on tän saanut tehtyä, kiitos kaikille kannustamisesta! Ja vielä se, että ilman sitä en olisi varmaankaan uskaltanut olla mukana tässä jutussa. Näin mahtavaa!