Sitä ei voi todellakaan kiistää, sen verran haikeaa on jo maanantaista lähtien ollut. Kaikkein uskomattominta on ollut se, kuinka yhden ihmisen poisjäänti voi tehdä koko viikon haikeaksi. Maanantaina puoli yhdestä lähtien pidin mielessä sen, että nyt on Antin viimeinen työpäivä, vielä maanantaina ajaa koko matkan Turusta Helsinkiin. Tiistaina sitten ihmetteli, kun oli itselle ihan vieras kuljettaja, mutta kyllä siinä linjassa tuttukin on, kun Jari on. Mahtavaa nyt kuitenkin, kun näin hyvän fiiliksen saa, kyllä tää näin menee!